Kesälomapyörähdys

Kuvassa mukava syy siihen, miksi meidän perhe lähti "Joulupukin kaupunkiin" kesäkuun puolivälissä. Lasten serkku pääsi ripille. Lomailimme mummolassa ihan urakalla ja tutustuimme lähiympäristöön- Sen mahdollisti isovanhempien matkailuauto, jolla ajelimme suuntaan jos toiseenkin. Ja mikäs siinä retkeillessä, kun on ruokailu-, ja nukkumismahdollisuudet aina mukana.

Ruotsin puolellakin pitää aina päästä käymään. ICAmarketista ostan aina ne perinteiset leivontatarpeet. Hintataso on sama kuin Suomessa, mutta aina löytyy jotain hieman erilaista, josta on kiva kehitellä kaikenlaista. Tällä kertaa poikkesimme myös jättisuuressa karkkikaupassa, jossa osa maikeisistakin oli samaa kokoluokkaa!

Kun on lomalla, on aikaa tehdä kaikenlaista yhdessä...tyttären kanssa pelattiin minigolfia, jossa allekirjoittanut käytti enemmän voimaa, kuin järkeä, joten loppulukemat oli jälkikasvun hyväksi suotuisammat. Kuvissa olemme Kemin urheilukentällä, jonne iskä lähti vetämään tonnin vetoja. Mehän lähettiin porukalla ja reenattiin vähän muitakin lajeja - sateesta huolimatta!

Lapset valitsivat nukkumapaikan parvekkeelta, koska sisällä oli niin kuuma. Mikäpä siellä oli nukkuessa: maisemat meinaan ovat aika hulppeat. Isovanhemmat asuvat meren rannalla 7.kerroksessa. Toisenlainenkin nukkumapaikka tarjoutui tällä reissulla. Matkasimme koko porukka, isovanhemmat ja pojan perhe, Ranuan eläinpuistoon ja nukuimme yön campingalueella matkailuautossa. Lopetan raportin retkestä yhteen eläinpuiston asukkaan kuvaan, kas näin:

Meidän tyttö

Edessäin jotain näin
niinkuin lyötynä siihen jäin

hymyilit, säteilit, en oikein uskonut silmiäin
Voiko olla tyttö tuollainen?


äiti ja tytär jouluna 2012

uusi kampaus ulkomailla -samikset takana olevan serkun kaa...

 

ei huolia, ei murheita, ei kiire mihinkään...


 

onnea on oma poro...

synttärijuhlintaa luokkakamujen kera

9vuotiaan tytön lempparilahjat - Monster High'n tytöt

Meidän poika

Pieni mies
kun sä kerran vanhenet
Pieni mies
silloin yksin ole et

Pieni mies
omat pojat sulla on
Pieni mies
tiedät mitä onni on

Aatonaattona oli tällaisia puuhia

Otsapokka-pelissä on tällaiset varusteet.

Joulupäivän ulkoilija.

Uudenvuoden tähtisadetta.

Risto Räppääjän liikkeitä imitoiden...

Robin-leffaa katselemassa joululomalla.

Robin-tukka (pystyssä!) ja biisin nimi "chillaillaan"...

Pakkasta -16c, mutta ei tunnu missään!

Talven eka hiihtolenkki takana. Lämmin kaakao odottaa!

Löytöretkeilyä

Serkukset houkuttelivat possua lähemmäksi...

Ninan avustamana tyttäreni teki taikinasta pötkön , joka kieputtettiin tikun ympärille...

...ja sitten se paistettiin takkatuvan lämmössä tikkupullaksi.

Serkukset tekemässä "Kiukkulintuja".

Kotikunnassamme on aina heinäkuun ensimmäisenä viikkona lasten Löytöretki-tapahtuma. Niin tänäkin vuonna. Kun lapset olivat pienempiä kiersimme tapahtumat lähes kaikki lävitse. Viime vuosina olemme käyneet enää näissä hyviksi ja varmoiksi koetuissa paikoissa. Kolme ensimmäistä kuvaa ovat siis lasten puuhatalosta Tähtirannasta, jossa serkukset hoitivat eläimiä, nikkaroivat laivat ja paistoivat tikkupullaa. Halusipa meiän ratsastaja kokeilla poniratsastustakin - talutettuna...vaikka on 2 vuotta käynyt tunneilla, hohhoijaa...vaan siitäpä innostui rovaniemeläinen Henna-serkkukin ja päätti kokeilla ratsastusta hänkin. Saapa nähdä johtiko kokeilu uuteen harrastukseen? Alimmassa kuvassa on vuorossa Käsityökeskus, jossa tytöt Tainan opastamina huovuttivat Angry Birdsit..

Mummonmökin aarteita

Tontillamme sijaitsee noin 100-vuotias punainen hirsinen mummonmökki. Talvella sitä emme lämmitä ja se saa toimittaa lisävaraston virkaa. Kevään tullen se siivotaan ja siellä tuoksuu mäntysuopa. Tässä muutama kuvakurkistus talon vanhoihin aarteisiin, joita on meille siunaantunut molemmista mummoloista ja kirppiksiltä....

Juhannuskuvia

Kivikkokasvit kylpevät auringossa

Leikkejä ilta-auringossa

Rannalla suihkussa iltatuimaan

Iltamaisema rannassamme n klo 22.30

Sama ranta sisältä kuvattuna puolilta öin - yötön yö kyseessä...

Leppoisaa yhdessäoloa ja markkinatunnelmia

Petanque

Keilausta

Kesämarkkinoiden houkutuksia

Ratsastusta ja huvipuistoilua

Siitä asti, kun tytär osallistui Power Parkin ratsastuskeskuksen leirille hiihtolomalla 2011, lupasi äiti, että vielä joskus menemme sinne yhdessä issikkavaellukselle. Nyt oli sen lupauksen lunastuksen aika...Mamman edellisestä ratsaillaolosta oli vuosia kulunut 10 ja hieman hirvitti, mutta...kun hevoset oli satuloitu ja kentällä pari testikierrosta tehty olin myyty...Alla rauhallinen tamma, joka osasi asiansa. Jännitystä toi ainoastaan se, että takakavio kävi koko ajan vatsan alla hyttysiä hätistelemässä. Olo oli kuin keinu/rodeohevosen kyydissä. Siihenkin tottui pian ja se oli hyvää tasapainoreeniä. Keli oli mitä parhain, aamuaurinkoa ja lämpöä lintukuoro mukanamme. Maastolenkkiin mahtui monenlaista, mutta se aakeelaakee toi mieleeni JukkaPojan biisin: "pystymetsä ja aakeeta peltoo, maisema herättäa Jumalan pelkoo"! Meno oli leppoisaa. Opettaja antoi meidän töltätä useasti ja kaiken kruunasi hiittisuoran laukka!!! Ihan ääneen nauratti siinä menossa. Hepat olivat turvallisia ja luotettavia, joten kokemus oli nautittava!! Muistan laukanneeni viimeksi ala-asteikäisenä...Harmitti vain, ettei kuvia ole muistona, sillä "huoltojoukot" tulivat vasta ratsastuksen jälkeen paikalle. Matka jatkui nimittäin tästä huvipuiston puolelle...

Serkukset ja tallikissa

Kesän huumaa "musiikkilaitteessa"

Kaunis kesäpäivä, mustekala ja vuoristorata

Pojan uusi maskotti Mariokin pääsi laitteisiin

Mummolassa Pohojammaalla

Pakkasin lapset ja tavarat autoon ja hurautettiin mummon ja paapan iloksi maanantaina viikon alkajaisiksi... Tiistaina ajelimme toiselle paikkakunnalle veljeni luokse serkkuja tapaamaan. Illalla osallistuimme paikallisen pankin järkkäämiin lasten kisoihin. Arvokasta kisakokemusta hyvässä seurassa. Palkintoina mitalit ja rutkasti onnistumisen iloa. Mammakin osallistui kisojen yhteydessä Kunniakierros-tapahtumaan. Kannattajamaksulla. Tosin juoksin kaikkien viiden serkuksen kanssa yhden kierroksen. Sen lisäksi, että meillä oli kivaa, se myös palkittiin runsain mitoin. Arvonnassa voitin nimittäin 2 lippua EM-Helsinkiin.Jipii ja kiitos arpajaisten onnettarelle - kuka lienetkään. Kun lähdettiin takaisin leiripaikkaamme eli mummolaan, oli autossa yksi lapsi lisää. Nuorin serkuista tuli myös kesälomalle. Kaksi vanhinta lähti Pihtiputaan keihäskarnevaaleille leireilemään...

Pojat 5v pallonheitto

Tytöt 9v keihäänheitto

Serkukset iltapuuhissa

Viimeinen matka

Ei taida olla montaa kunniakkaampaa asiaa, kuin uhrata nuoruuttaan sodassa siétämättömissä ja vaarallisissa olosuhteissa. Selvitä siitä kaikesta "täysipäisenä" ja elää pitkä työntäyteinen, perhekeskeinen elämä. Lopulta matkan päässä tulla haudatuksi vaimon viereen itse lunastamansa maan multiin...
Ja lieneekö liikuttavampaa tapaa hautajaisissa kuin kuunnella veteraanikuoroa ja nähdä kahden veteraanin kulkevan arkun edellä hautausmaalle kantaen mukanaan havuseppelettä. Kaiken jälkeen lapsenlapsenlapset heittävät hautaan ruusut...näkyjä, jotka piirtyvät verkkokalvoille loppuelämäksi.
Kiitos isoisäni itsenäisestä isänmaasta ja vapaasta elämästämme. Toivottavasti osasimme sen elinaikanasikin pukea sanoiksi tarpeeksi hyvin. Kiitos ja näkemisiin!

In memoriam

Vaikka kuvassa onkin pääosassa syntymän ihmeen kokenut esikoisemme, kuvassa on myös toinen tärkeä henkilö. Tyttövauvan isopaappa, äidinäidinisä. Nuo isot kädet ovat elämässä kokeneet mm taisteluja isänmaamme puolesta. Ne kädet ovat tehneet paljon työtä. Ne kädet ovat myös hoitaneet ja hellineet 2 lasta, 3 lastenlasta ja 7lastenlastenlasta. Kyseinen paappamme eli pitkän elämän, 2 kuukautta vaille 95vuotta. Vuonna 1985 haudattiin hänen vaimonsa ja siitä asti tämä veteraani eli yksin omassa talossaan. Tyttäret ja kodinhoitajat auttoivat tietenkin viimeisinä vuosina.
Eilen, kauniina kevätpäivänä surusanoma tavoitti minut. Oli tullut aika siirtyä ajasta ikuisuuteen oman vaimon luokse taivaan kotiin. Kiitos Sinulle paappamme, olet näyttänyt meille kaikille esimerkkiä, miten elämässä voi pärjätä...jatkamme suvussamme Sinun opetuksiasi, elämänviisauksiasi ja sitä suomalaisen sisun voimalla eteenpäin menemistä, josta näytit esimerkkiä.
Hyvää matkaa. Lepää rauhassa ja mummolle terveisiä!

Esikoisemme 8vuotta sitten isopaapan kanssa käsi kädessä.

Veteraanin iltahuuto

Rannalle himmeän lahden Aurinko laskenut on. Kutsu jo soi iltahuudon, Taakka jo laskettu on. Taattoa muista sä silloin, Askel jo uupunut on, Lapset ja lastemme lapset, Teidän nyt vuoronne on. Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, Muistakaa, heille kallis ol' maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, Himmetä ei muistot koskaan saa! Hymni soi holvissa hiljaa, Tummana kaipuuta soi. Aika on korjannut viljaa, Sarka jo kynnetty on. Ammoin me marssimme kahden, Tulta löi taivas ja maa. Rannoilta Äänisen lahden, Kelle nyt kertoa saa? Laineissa Laatokan mahti, Kahlita kenkään ei voi. Veljet sen rantoja vahti, Konsa on koittava koi. Ylväänä Karjalan heimo Tuskaansa kantanut on. Maa-äiti suojaansa sulkee, Vartija poissa jo on.