Eilen meillä tuoksui omenasose. Haimme pojan kanssa omppuja, joita kuorin ulkona kauniissa syyssäässä. Tätä nykyä teen töitä vain 30h viikossa. Osittainen hoitovapaa, jonka saa vielä 2.luokkalaisesta. Käytännössä se tarkoittaa meillä sitä, että olen perjantaisin vapaalla laittamassa tytön kouluun ja vastaanottamassa hänet. Nyt ei ollutkaan pullantuoksuinen kotiäiti vastassa, vaan omenasoseinen äiti...
Paloittelen yleensä omput. Heitän kattilaan, tilkka vettä mukaan ja paljon sokeria. Näin tälläkin kertaa. Meinasi vaan käydä vanhanaikaisesti...aloin nimittäin samalla varata perheellemme joulukuulle ulkomaanreissua ja tietenkin unohdin kattilan hieman liian kuumalle levylle - mukavasti se tuo omppuhillokin palaa pohjaan liian kuumassa. No, huomasin onneksi ajoissa ja kippasin hillon nopsasti toiseen kattilaan. Jäi syömäkelpoiseksi. Ei sivumakua...
Purkeissa olevat kauniit etiketit sain salaiselta leivontaystävltäni elokuun paketissa. Käyttöä on siis näillekin. Unohdin niitä liimailla vadelma-, ja mustaherukkahillopurnukoihin. Noita hilloja keittelin jo aikaisemmin elokuulla.
