In memoriam

Vaikka kuvassa onkin pääosassa syntymän ihmeen kokenut esikoisemme, kuvassa on myös toinen tärkeä henkilö. Tyttövauvan isopaappa, äidinäidinisä. Nuo isot kädet ovat elämässä kokeneet mm taisteluja isänmaamme puolesta. Ne kädet ovat tehneet paljon työtä. Ne kädet ovat myös hoitaneet ja hellineet 2 lasta, 3 lastenlasta ja 7lastenlastenlasta. Kyseinen paappamme eli pitkän elämän, 2 kuukautta vaille 95vuotta. Vuonna 1985 haudattiin hänen vaimonsa ja siitä asti tämä veteraani eli yksin omassa talossaan. Tyttäret ja kodinhoitajat auttoivat tietenkin viimeisinä vuosina.
Eilen, kauniina kevätpäivänä surusanoma tavoitti minut. Oli tullut aika siirtyä ajasta ikuisuuteen oman vaimon luokse taivaan kotiin. Kiitos Sinulle paappamme, olet näyttänyt meille kaikille esimerkkiä, miten elämässä voi pärjätä...jatkamme suvussamme Sinun opetuksiasi, elämänviisauksiasi ja sitä suomalaisen sisun voimalla eteenpäin menemistä, josta näytit esimerkkiä.
Hyvää matkaa. Lepää rauhassa ja mummolle terveisiä!

Esikoisemme 8vuotta sitten isopaapan kanssa käsi kädessä.

Veteraanin iltahuuto

Rannalle himmeän lahden Aurinko laskenut on. Kutsu jo soi iltahuudon, Taakka jo laskettu on. Taattoa muista sä silloin, Askel jo uupunut on, Lapset ja lastemme lapset, Teidän nyt vuoronne on. Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, Muistakaa, heille kallis ol' maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, Himmetä ei muistot koskaan saa! Hymni soi holvissa hiljaa, Tummana kaipuuta soi. Aika on korjannut viljaa, Sarka jo kynnetty on. Ammoin me marssimme kahden, Tulta löi taivas ja maa. Rannoilta Äänisen lahden, Kelle nyt kertoa saa? Laineissa Laatokan mahti, Kahlita kenkään ei voi. Veljet sen rantoja vahti, Konsa on koittava koi. Ylväänä Karjalan heimo Tuskaansa kantanut on. Maa-äiti suojaansa sulkee, Vartija poissa jo on.