Viimeinen matka

Ei taida olla montaa kunniakkaampaa asiaa, kuin uhrata nuoruuttaan sodassa siétämättömissä ja vaarallisissa olosuhteissa. Selvitä siitä kaikesta "täysipäisenä" ja elää pitkä työntäyteinen, perhekeskeinen elämä. Lopulta matkan päässä tulla haudatuksi vaimon viereen itse lunastamansa maan multiin...
Ja lieneekö liikuttavampaa tapaa hautajaisissa kuin kuunnella veteraanikuoroa ja nähdä kahden veteraanin kulkevan arkun edellä hautausmaalle kantaen mukanaan havuseppelettä. Kaiken jälkeen lapsenlapsenlapset heittävät hautaan ruusut...näkyjä, jotka piirtyvät verkkokalvoille loppuelämäksi.
Kiitos isoisäni itsenäisestä isänmaasta ja vapaasta elämästämme. Toivottavasti osasimme sen elinaikanasikin pukea sanoiksi tarpeeksi hyvin. Kiitos ja näkemisiin!